Osa 2.

Medialukutaito politiikassa

Otetaanpa esimerkiksi muutama erään nykyään valtaapitävän puolueen poliittisista aseista, jotka olivat julkisuudessa kaikkien nähtävillä mutta joiden ymmärtämiseen vaadittiin medialukutaitoa, ja jotka ovat päässeet jo unohtumaan narratiivista ja siinä ohessa yleisestä tietoisuudesta:

Ase 1.

Joku työkseen valehteleva puhui mediassa “piirileikeillä tienaavista,” joka unohtui heti vaalien jälkeen ja jonka saattoi käsittää ainakin kahdella tavalla: joko puhuttiin niistä jotka tienaavat tilinsä piirileikkibisneksellä, tai työttömistä jotka tienaavat piirileikkien opiskelulla hulppean 9€:n kulukorvauksen. Moni ajatteli että tässä puhutaan työttömistä, joilla pukkaa jo ennestään tukia sisään ovista ja ikkunoista, koska sellaisen käsityksen saa median suoltamasta narratiivista.

Todellisuudessa maan hintatasoon suhteutettuna työttömien tuet olivat jo ennestään pohjoismaiden huonoimmat, jopa siihen pisteeseen että EU-direktiivillä säädetty minimitoimeentulo jää toteutumatta, joka poikii tuomioita Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Itseasiassa Suomella on jo enemmän tuomioita ihmisoikeusrikoksista kuin kaikilla muilla pohjoismailla yhteensä ja joita uudet leikkaukset tulevat tietysti poikimaan lisää. Minimitoimeentulon kuuluminen EU-direktiivillä säädettyihin ihmisoikeuksiin on myös seikka, joka jotenkin tuppaa usein unohtumaan median suoltamasta narratiivista.

Ase 2.

Maahanmuuton kaupallistaminen on asia, josta eräs pitkään valtaapitänyt puolue jäi aikanaan kiinni ja jota tämä edellämainittu puolue käytti poliittisena aseenaan. Tästäkään ei ole puhuttu sanaakaan enää sen jälkeen kun päästiin vallankahvaan kiinni. Koko aihe katosi narratiivista ja sitä myötä nopeasti myös yleisestä tietoisuudesta.

Maahanmuuton kaupallisuus (“ne tienaa tällä”) kuitenkin selittää mm. sen, miksi niitä rajoja on aina niin kovin hankala saada tarpeen vaatiessa kiinni. Samat puljut, jotka opettavat työttömille piirileikkejä, ovat myös vastuussa “kotouttamispalveluista,” jotka nekin hoidetaan opettamalla piirileikkejä. Kumma juttu kun ei kotiuduta, kun heti ensimmäisenä nähdään millaista touhua maassa pyöritetään verovaroilla. Tämä mielenkiintoinen toimiala, joka ilmestyi kun työttömyyspalvelut yksityistettiin joskus 2014 tienoilla sopivasti ennen pakolaistulvaa, on tehnyt koko olemassaolonsa ajan huipputulosta.

Ase 3.

Joku työkseen valehteleva puhui mediassa Koiviston Konklaavista, ja kuinka siitä vastuussa olevat tahot tulisi saattaa viimein vastuuseen. Koko termi on monelle tuntematon ja se varmaan ohitetaan olankohautuksella, eihän Koivistossa mitään vikaa voinut olla, pystytetäänhän sille patsaitakin. Koiviston Konklaavi on varsin perehtymisen arvoinen mutta valitetavan syvä kaninkolo.

En edes yritä summata tuota kuviota. Riittää kun tiedät, että kyseessä on hyvin todennäköisesti Suomen oikeushistorian suurin epäkohta, josta ei ole tuomittu ikinä ketään. Ymmärrän kaiken tässä juttusarjassa kerrottavan rikkovan monen todellisuustajua siihen pisteeseen, että on parempi olla käsittelemättä tätä tässä yhteydessä. Menee niin överiksi, että kognitiivinen dissonanssi triggeröityy varmasti. Jos siltä tuntuu, niin aiheesta löytyy lisää netistä/kirjastosta hakusanoilla 90-luvun Pankkikriisi, mutta siinä vaaditaan lukijalta tietysti sekä medialukutaitoa että pitkäjänteisyyttä.

Ase 4.

Politisoitunut poliisi ei tutki tiettyjen tahojen rötöstelyä, eikä syyttäjä syytä.

Ase 5.

Rajat-kii.

Summa summa rum

Kolme ensimmäistä seikkaa ovat poliittisena aseena ennennäkemättömän järeitä. Neljännen voi ohittaa harhaisena huuteluna, vaikka se pitääkin paikkansa. Viides vetoaa tehokkaasti yksinkertaisemman porukan aatteisiin ja vie samalla massojen huomion pois noista muista aseista. Jos mikä tahansa noista kolmesta ensimmäisestä aseesta olisi tuotu mediassa esille niin, että tavallinen tallaaja ymmärtää mistä puhutaan, olisi hallituksessa vain ja ainoastaan sen julki tuonut puolue. Uhoamisesta huolimatta nämä kaikki aseet kuitenkin unohtuivat heti kun päästiin vallankahvaan kiinni ja epäkohtiin puuttumisen sijaan pikemminkin omaksuttiin puolueen asema osana valtaapitävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Mitä tästä voidaan päätellä?

No nyt nekin “tienaa tällä.”

Ne jotka ymmärsivät mistä noissa edellämainituissa poliittisissa aseissa oli kyse, pitivät niitä käyttänyttä puoluetta varmasti viimeisenä toivona saada joku muutos aikaiseksi äänestämällä. Koko kuvio oli suorastaan nerokas. Medialukutaidosta riippuen noista poliittisista aseista saattoi saada useampaakin käsitystä ja samalla osalle ne menivät osittain tai kokonaan yli hilseen. Suurimmalle osalle tuntui jäävän mieleen nimenomaan se rajat-kii-osa, kuten oli varmaan tarkoituskin. Näin voitiin lyödä lopuksi päälle rasismileima, joka estää järjellisen keskustelun mistä aiheesta tahansa. Siinä nähtiin katsotaan-samaa-leffaa-mutta-nähdään-eri-juoni-ilmiö, sekä tietysti mielipidevaikuttamista parhaimmillaan.

Nykypäivänä naureskellaan kuinka valtaan pääsi kasa osaamattomia rasisteja, väkivaltarikollisia ja se yksi heppu jonka touhuista en edes sano mitään, lähinnä hyönäyttämällä rasistista-reppana-äänestäjää lupaamalla rajat-kii, että niitä mahtaa nyt sitten harmittaa kun luvattiin myös ettei kaikkein huonoimmassa asemassa olevilta leikata ja tehtiin juuri päinvastoin kuin oli luvattu. Vaikka kurjuutus kohdistuu yläluokkaa lukuunottamatta koko kansaan, sillä ei ole niin väliä kunhan tätä porukkaa äänestäneet kärsivät.

Medialukutaitoisen todellisuudessa kuvio oli hieman monimutkaisempi ja siinä petettiin koko kansa. On tärkeää nähdä sen vasemmisto/oikeisto-ajattelun ulkopuolelle, eikä lähdekritiikki tarkoita sitä että seurattaisiin vain sitä puolta joka edustaa sitä omaa poliittista näkökantaa, päinvastoin. Nykyään kumpikin puoli suoltaa fiktiota, eikä meillä edes ole ollut varsinaista vasemmistoa enää sen jälkeen kun Vasemmistoliitto ei ole ollut mukana kuvioissa. Medialukutaitoisen todellisuudessa meillä on vain kahdenlaisia poliitikoita, niitä jotka suhmuroivat ja niitä kumileimasimia jotka antavat sen tapahtua.

Mainittakoon lopuksi se, että minä en kuulu näihin äänestäjiin. Minä jonotan ämpäreitä.

  • Hemuphone@lemmy.world
    link
    fedilink
    suomi
    arrow-up
    2
    ·
    11 months ago

    Mikä sun mielestä on “poliittinen ase”? Nää on aika vaikeaselkoisia tarinoita tai heittoja kaikki. Vailla lähteitä kuten joku mainitsikin. Ihan mielenkiintoinen keskusteluaihe mutta todella vähän tästä jää mitään mihin tarttua.

    Ehkä tulevaisuudessa vois puhua suoraan puolueista eikä jättää tätä lukijan arvailtavaksi.

    • Kananhammas@suppo.fiOP
      link
      fedilink
      suomi
      arrow-up
      1
      ·
      edit-2
      11 months ago

      Kuten sanottu, tässä oli lähinnä esimerkkejä siitä miten edellisessä osassa käytettyjä tekniikoita käytetään politiikassa. Voit joko uskoa sanaani, että näitä on käytetty tai skipata tämän osan, itseasiassa tämä oli se vähinten debunkkaamista kaipaava osa ja soisinkin keskityttävän seuraavaan osaan.